perjantai 14. lokakuuta 2016

Tämä jäänee viimeiseksi blogi kirjoituksekseni. Huomenna alkanee reisuni päätös eli suunta kohti rakasta kotimaata Suomea <3 Jäähyväiset olivat kyllä sydäntä raastavat, kun tietenkin työkaverit mutta etenkin lapset tulivat läheisiksi. Ja kauheaksi teki vielä se ettei ne pikkuiset oikeen ymmärtäneet etten tule enää sinne. Minulle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, jossa laulettiin, annettiin läksiäislahja ja muistoksi kuvakooste juliste lapsista ja  tiimistä. 

Tänään kävin saattamassa toiset suomalaisopiskelijat juna asemalle ja itse kävin vielä kaupungilla ostelemassa muutamia asioita ja tekemässä kahvilassa lähtöselvityksen. Kävin vielä myös käppäilemässä pitkin kaupunkia ja urheilin jopa Wartburgin linnalle. Muuten aika mennyt pakkaillessa ja paninoidessa huomista liikkumista kohti lentokenttää :D Toivottavasti junamatka menisi tällä kertaa hiukan paremmin :) 

Päällimmäisenä mielessä on tästä reissusta kiitollisuus siitä, että oli mahdollisuus lähteä tänne ja sai kokea niin paljon uusia ja inspiroivia asioita sekä tietenkin oppia aivan älyttömästi kaikkea. Haikea on fiilis, koska vaikka olinkin sen viitisen viikkoa täällä  se vierähti ihan hetkessä! Ja suosittelen kyllä kaikille tarttumaan jos on mahdollisuus lähteä muualle maailmalle katsomaan miten siellä esim minun tapauksessa lastenhoito tapahtuu. :) ja jos kysytään lähtisinkö uudelleen jonnekin niin vastaus olisi ehdoton kyllä! 

Mutta kaikille kiitos ja näkemiin :D

maanantai 10. lokakuuta 2016

Torstaina ja perjantaina päiväkodilla juteltiin jo hiukan minun harjoittelun loppumisesta ja erään työkaverin kanssa hyvästeltiinkin perjantaina, kun hän jäi lomalle seuraavaksi (ja minun viimeiseksi) viikoksi. Oli kyllä haikeaa ajatella että kohta sanon heipat kaikille pikkuisillekin. Otimme yhteiskuvia kaikkien ryhmämme lasten ja ohjaajien kanssa muistoksi tästä. :) saan itsellenikin kivan muiston lähtiessäni Suomeen.

Viime päivinä harjoittelussa on helpottanut sekin että on oppinut muutamia saksan fraaseja joita myös olen uskaltanut käyttää enemmän. Lasten kanssa lähinnä kommunikointi on helpottunut, mutta edelleen työkavereiden kanssa toimitaan eleiden ja vähäisellä englannilla. Olen myös oppinut huomattavasti ymmärtämään saksaa, kun esim, minua ohjeistetaan työpaikalla tai kun asioin kaupassa yms. Tosin en tietenkään kykene vastaamaan saksaksi. 

On kyllä niin hullua että enää tämä viikko täällä ja sitten palaan takasin kotimaahan. Ei varsinaisesti ole ollut kovaa koti-ikävää, vaikka entuudestaan ajattelin potevani kauheaa ikävää. Tosin on ollut tietty hetkiä, kun kaipaa omaa perhettä ja ystäviä, ja kaipaisi tuttujen ihmisten kanssa rupattelua. Olen kyllä puhunut puhelimessa aikas paljon ja kirjoitellut myös ystäville ja perheelle. Jotenkin yllättävän kivuttomasti myös sopeutuminen Saksaan ja sen tapoihin tapahtui. Vaikka eihän täällä kulttuuri nyt ole niin erilainen kun Suomessa, mutta silti tottui niihin vähäisiin eroihin äkkiä. Ainoa miinus joka hiukan häiritsi, oli oman saksan kielen osaamattomuus ja taas muiden englannin kielen puute. Vaikka pääosin saimme aina sanottua asiamme ja ymmärsimme toisiamme, niin sellainen normaali jutustelu jää kokonaan pois, jolloin vain ns. pakolliset asiat kerrotaan ei muuta.

Sain myös todistaa iloisen asian, kun yksi ryhmämme lapsi otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea päiväkodissa viime perjantaina. :) Oli jotenkin liikuttavaa nähdä pienen ihmisen rohkaistuminen ottamaan ne isot askeleet ilman tukea (oli päivittäistä että tämä sama lapsi käveli kanssani pihalla pitäen molemmista käsistäni kiinni) ja kokea suurta iloa onnistuessaan. Tänään maanantaina hän uskaltautui jo ottamaan noin viiden metrin kävelyn ja kääntymään kohti ja juoksemaan syliin. <3 Saman lapsen kohdalla tapahtui toinenkin onnistuminen, kun jo pitkään lapsi ei ollut kyennyt jostain syystä nukkumaan päiväkodissa, niin minun tehtävä oli kärräillä häntä rattailla pitkin puutarhaa, jotta uni tulisi. Niin viime viikolla hän oli alkanut nukkumaan jopa tunnin päiväunia, eikä iltapäivä lenkkejä pihalla tarvinnut tehdä.:)

Viikonloppuna lähdimme taas koko suomi poppoolla Erfurttiin, tavoitteena ostaa hiukan tuliaisia ja omana tavoitteena oli Erfurtin katedraali. Sain kyllä ostettua ihan mukavasti (ehkä liikaa) tuliaisia ja käynti katedraalissa ei jättänyt kylmäksi. Itse katedraalin koko ja arkkitehtuuri ( joka edusti goottilaista) olivat mykistävät ja sisällä olevat tilat olivat niin kauniit ja kirkon alttari oli erittäin mahtipontinen. Sunnuntaina lähdin hiukan kiertelemään lähialueen metsiä ja poikkesin myös luonnonsuojelualueella. :)
















torstai 6. lokakuuta 2016

Nyt pikkuhiljaa alkaa olemaan tauti voiton puolella, vaikka jäi kivasti jälkimainingeiksi yskää. Perjantain ja lauantain kyllä lepäsin pääsääntöisesti, mutta sunnuntaina alkoi neljä seinää ahdistamaan aika tavalla, että päätin lähteä käymään Johann Sebastian Bachin museossa ja synnyinkodissa. Bachhaus sijaitsee melkein Eisenachin ydinkeskustassa, ja sinne löysin ilman karttaa ja luottaen pelkästään tieviittoihin. Ostaessani lippua iloinen yllätys oli hyvin englantia puhuva myyjä, joka selitti ystävällisesti mistä ja mihin menen ja kertoi vielä että samalla lipulla pääsee myös lyhkäseen live-konserttiin, jossa soitetaan Bachia sen aikaisilla soittimilla. 






Museon sisätilojen lisäksi siellä oli puutarha, joka oli tehty sellaiseksi kun sen kerrotaan olleen Bachilla. Se oli kyllä todella kaunis ilmestys ja olisin mielummin viettänyt siellä pitemmänkin tovin. 


Museossa oli myös erittäin mielenkiintoisia erilaisia soittimia, kuten viulu, jonka sisälle oli rakennettu trumpetti sekä miekka, jonka tupessa oli oboe. Itse kaikista ihanin yllätys oli klarinetin löytäminen museosta ja pääsin kuuntelemaan -40 luvun klarinettibluesia <3






Maanantaina oli Saksan kansallispäivä joten meillä oli vapaa päivä harjoittelusta. Silloin satoi myös taivaan täydeltä, joten pysyin visuisti sisällä (silloin myös kaikki kaupat yms oli tietty kiinni). Vietin siis päivää lueskellen kirjoja ja kuunnellen musiikkia. :) 

Tiistaina oli taas harjoitteluun meno ja aikaiseen heräämiseen pakkottautuminen. Oli kyllä taas hauska nähdä pikkuisia pitkästä aikaa ja kyllä minutkin otettiin riemuiten vastaan. Keskiviikkona illasta yhteyshenkilömme päätti pitää meille kaikille suomalaisille pienen oppitunnin saksan kielestä. Ja eihän tuo kieli meinannut meikän suussa kääntyä millään, mutta onneksi muutamat sanat ovat aikaisemmin jäänyt mieleen. Päästään vielä jatkossakin opiskelemaan hiukan saksaa yh:me kanssa. :) 

perjantai 30. syyskuuta 2016

Kivasti sain mahdollisesti joko päiväkodista tai kanssa-asujiltani flunssan jonka ansiosta alkuviikon podin kovaa yskää ja nuhaa ja sitten keskiviikkona päivällä jouduin lähtemään töistä kun olo meni sen verran kamalaksi. Tuolla päiväkodilla kyllä vilisee ties mitä pöpöä, kun joka toinen lapsi on jossain räkätaudissa. Sairastumista ehkä hiukan siivitti erään pikkusen aivastus suoraan naamalleni. :) sattui olemaan vielä sylissä etten päässyt pakenemaan tätä bakteeritulvaa. 

Eilen torstaina nosti komean 39 kuumeen, enkä meinannut saada sitä laskemaan pelkällä aspiriinilla, joten jouduin turvautumaan myös panadoliin. Noin ilta kuudelta kuume lähti laskuun ja siitä sitten illan ja yön olen saanut ihanasti hikoilla kuumetta pois. Toivottavasti jo huomenna olisi täysin kuumeeton päivä, kun tänään päivällä nosti vielä pientä lämpöä. Eilinen päivä meni kyllä niin puhtaasti nukkuessa, mutta tänään jo kaipasi jotain tekemistä, mutta hillitsin itteni, jotta paranen kokonaan enkä todellakaan kaipailisi mitään jälkitautejakaan, joita olen joskus harrastanut ihan urakalla.

Suuri kiitos kyllä pitää antaa kämppiksilleni, jotka kävivät kaupassa puolestani ja antoivat särkylääkkeitä! Nyt vain odottelen kärsimättömästi että pääsisi taas tekemään asioita, kuten takaisin harjoitteluun sekä esimerkiksi muutamia ihan täällä Eisenachissa olevia nähtävyyksiäkin tarkastelemaan. :)

Lisään nyt tähän yhden kuvan virkistämään tekstiä :D otin tämän auringonlasku kuvan meijän kämpän parvekkeelta :)


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Noniin taas tovi vierähtänyt edellisestä tekstistä. Edellisen viikon työssäoppimisessa ei suurempia tapahtunut. Siellä päässyt ihan kivasti tekemään asioita ja pikkuhiljaa lasten tavat ja itse lapset tulevat enemmän tutuiksi. Ilman poikkeusta aina nukkariin mennessä jaetaan lapset kuka nukuttaa kenetkin ja olen itsekin aina laskettu nukuttajiin, mikä oli aluksi haastavaa juuri siksi kun lapset enkä mä tuntenut toisiamme, mutta loppu viikosta jo onnistui vaikeimpienkin tapausten nukuttaminen. :) 

Ehkä hiukan ruvennut myös vertailemaan Suomen ja Saksan pöiväkotien eroja. Kuten ruoka on täällä melko sokeri voittoista. Niin aamupalalla kuin lounaalla ja välipalalla juodaan sokeriteetä, syödään marmeladileipiä ja napostellaan suklaata. Ja erilaisiin riitely tai lyönti tilanteisiin ei kauhean helpolla puututa. Ja omassa ryhmässä hoitajat ovat päättäneet, että jos lapsi itkee esim. pihalla niin itkuun vastataan ja lapsi otetaan syliin, mutta joillain hoitajilla tuolla päiväkodilla on sellainen käytäntö että lapsen annetaan itkeä niin kauan kun sielu sietää, mikä itselle on ihan kamalaa kattoa, joten melkein koko ajan sylissäni on lapsi joka itkee (en melkein ikinä tiedä miksi) hetken ja jatkaa matkaansa. 

Nyt lauantaina lähdettiin yhdessä suomi porukalla (maanantaina tulleiden lastenohjaajien kera) ensin yhteyshenkilön koululle avoimien ovien päiville ja sitten junalla Erfurttiin. Emme olleet tuolla koululla kovinkaan kauaa, mutta onnistuttiin aiheuttamaan hiukan hämmennystä, kun menimme hiukan liian aikaisin nauttimaan kahvilan antimista. Olisi pitänyt osata odottaa jonkinsortin puhe, mutta hups :D 

Erfurttiin menimme junalla ja kävimme hiukan shoppailemassa ja katseltiin maisemia. Päädyimme myös katsomaan yhtä nunnaluostaria, jossa eräs nunna ei olisi halunnut päästä meitä lähtemään, vaan jäämään kuuntelemaan siellä alkavaa konserttia. :D mutta vaivihkaa poistuimme paikalta... Käytiin myös ravintolassa syömässä ja saimme palvelun onneksemme englanniksi. Käytiin myös ostamassa englanninkielisiä kirjoja, joita nyt ei ollut ihan kauhean suurta valikoimaa, mutta löytyi silti muutama passeli kirja. :) Erfurtin Domplazilla oli Oktoberfestin tivoli, jossa vietimme jonkin tovin mm. kummitusjunassa ja maailmanpyörässä. Seitsemän jälkeen lähdimme junalla takaisin kohti Eisenachia.








Sunnuntaina oli kyllä melko rento meininki. Nukuin pitkään ja lueskelin kirjaa. Käytiin myös pienellä kävelylenkillä seikkailemassa Eisenachin syrjempiä seutuja. Matkan varrella nähtiin jalkapallomatsi, piha-auto kilpailu ja Eisenachin yliopisto. :) 

tiistai 20. syyskuuta 2016

Maanantaina oli ensimmäinen työharjoittelupäivä ja se meni yllättävän kivasti. Kävimme päiväkodin johtajan kanssa kiertämässä kaikki ryhmät esittelemässä minut ja toivottamassa hyvät huomenet. Kun siirryin omaan ryhmäänsä, niin lapset olivat erittäin avoimia ja vastaanottavaisia, kielimuurista huolimatta. Minun ryhmässä jonka nimi on suomeksi "pienet pilvet", on tällä hetkellä vakituisesti 9 lasta ja kaikki iältään 1-2 vuotiaita, mutta suurin osa heistä ei ole vielä täyttänyt kahta. Ryhmässä on kaksi hoitajaa (plus minä) ja sisällä puitteet ovat erittäin hyvät.

 Oman ryhmän tilat ovat kaikki lasten kokoista ja suunniteltu täysin lasten tarpeiden mukaan. Käytössä on myös sisällä yhteinen liikuntahalli, joka on täynnä erilaisia putkia, tunneleita, siltoja ja muita lapsia aktivoivia välineitä. Piha-alueet ovat (niikun aikasemmin kerroin) ihan unelmaa. Laaja luonnon läheinen alue, jossa on puskia, puita, polkuja ja pitkäksi kasvanutta nurmikkoa. Erilaisia keinuja, liukumäki ja autoratakin pihalta löytyy, ja siis kaikkien ryhmien lapset ovat samalla pihalla ja kaikki ns. kaitsevat kaikkia lapsia.


Pääsin kyllä heti tekemään hoidollisia juttuja, kuten vessassa käynnit, vaippojen vaihot, syöttämiset, vaatepolitiikasta huolehtiminen jne. Lasten kanssa kommunikointi onnistuu  eleillä ja yksittäisillä saksan sanoilla, ja onneksi ryhmässäni on yksi hoitaja, joka osaa englantia hyvin. Kaikki päiväkodin työntekijät ovat heti aamusta erittäin aurinkoisia ja hymyilevät koko ajan (hiukan erilaista kun Suomessa :D). Lapset ovat myöskin erittäin avoimia ja iloisia. Sääli vain että ne muutamat, jotka osaavat puhua, juttelevat koko ajan enkä oikeen meinaa ymmärtää jutunjuurta. 

Muutenkin on mennyt nämä ensimmäiset päivät hyvin ja kyllä erittäin hyvillä mielin odotan aina seuraavaa päivää. :)

maanantai 19. syyskuuta 2016

Tänään sunnuntaina päätin lähteä patikoimaan kohti Wartburgin linnaa. Olin saanut selkeät ohjeet miten löydän tuolle tielle, jota kautta pääsee kävellen linnalle, mutta silti eksyin :D Heitin pienen alkulämmittely lenkin ennen varsinaiselle mäelle kipuamista. Itse henkilökohtaisesti nautin enemmän tästä luonnossa kävelemisestä kun itse määränpäästä, vaikka olihan sekin (siis linna) vaikuttava näky. Mäen päälle kipuaminen kyllä meni kunnon lenkistä ja onneksi olin ottanut vesipullon mukaan.

Kun pääsin itse linnalle, pohdin että koska englannin kielinen kierros oli jo mennyt, niin tyydyin vain museossa käymiseen. Tosin itse museossakin oli paljon nähtävää. Takasin päin lähtiessäni käväsin katsomassa vielä The Elisabethplan nimiselle aukiolle, jossa oli joskus ollut sairaala ja kappeli. 

Onnistuin eksymään vielä toisen kerran valitsiessani takasin tietä, kun ajattelin, että samaa polkua meneminen olisi tylsää, mutta tie veikin keskelle ryteikköä js jouduin tekemään u-käännöksen ja tyytymään tylsään jo nähtyyn polkuun.

Laitan tähän matkan varrelta napsittuja kuvia :)

(Lisään nämä kaksi edellistä blogimerkintää näin maanantai aamuna, koska netin kanssa on ollut hiukka probleemaa)